Mieliko ja muut toivottavat hyvää Uutta Vuotta!

 

  Heippa taas ja hyvää Uutta Vuotta! Vuosi 2025 on nyt aikalailla purkissa )a täytyy sanoa että tää on ollut aika hyvä nukkeiluvuosi mitä nukkeihin tulee. Löysin tämän harrastuksen viime keväänä ja tää harrastus on kyllä niin ihana! Luulin muuten ettei Mieliko ehdi tänne ennen ensi vuotta mutta toisin kävi. Mutta mitäpä tänään? Olisi luvassa eka kuvatarina Mielikosta. Tässä tulee, toivottavasti pidätte!

Kuvatarina: Ullakolla asuva prinsessa

  Yksi asia on varmaa; Mieliko ei koskaan laskeutuisi alas portaita.

Talon oikea omistaja on poissa. Hän oli lähtenyt vuosi sitten, eikä ole palannut. Mieliko ei puhu siitä paljoa, mutta silmistä näkee, että hän suree. Hän kaipaa. Joka päivä. Joka yö. Joka ikinen sekunti. 

  Yumeka tulee lähes joka päivä. Hän on suloinen puputyttö, jonka posket punoittavat porkkanaleivoksista ja sydän huutaa halua auttaa ja lohduttaa. Hän tuo lautapelejä, kuumia kupillisia suklaan makuista kaurajuomaa ja joskus vain on hiiren hiljaa Mielikon vieressä. He pelaavat laidasta laitaan erilaisia pelejä. Mielikon suosikki on ehdottomasti muistipeli, jossa korttien takana ei ole kuvia vaan muistoja. Joskus he nauravat niin kovaa, että Mieliko uskoo sen kuuluvan Unelmakummun toiselle puolelle asti.

  Ullakko on täynnä suloisia mutta nukkavieruja pehmoleluja. Silti jokaisella niistä on paikka Mielikon sydämessä. Päivät ullakolla kuluvat hitaasti. Toisinaan Mieliko haluaisi rikkoa talon omistajalle antamansa lupauksen. Sitä hän ei kuitenkaan tee. Talon omistajan sanat kaikuvat tytön mielessä.

”Odota täällä. Tulen kyllä takaisin. Ymmärrätkö? Lupaa minulle, että odotat minua”, hän oli sanonut. Siihen Mieliko oli vastannut:

”Minä odotan. En lähde minnekään.”

Se oli ollut viimeinen kerta kun tyttö oli nähnyt talon omistajaa.

  Alakerrassa Yumeka häärää keittiössä. Puputyttö pohtii ankarasti miten hän voisi piristää talon ullakolle muuttanutta ystäväänsä. Mieliko otti ne sanat turhan kirjaimellisesti. Se tyttö pyysi häntä vain odottamaan. Hän ei pyytänyt muuttamaan ullakolle, Yumeka ajattelee. Hän huokaisee. Sitten hän kokoaa tarjottimelle lautasellisen herkullisia matcha-kinuski mochi kakun palasia ja höyryävän kupillisen valkosuklaa-mansikka kaakaota. Hän tietää, että Mieliko pitää varmasti niistä.

  Yumeka astuu ensimmäiselle portaalle varoen pudottamasta tarjotinta. Sitten toiselle. Ja kolmannelle. Hän eteenee hitaasti mutta varmasti. Lopulta hän on jo ullakolle vievän oven luona. Hän potkaisee oven auki jalallaan.

  ”Mieliko?” Yumeka huhuilee. Mieliko kiepsahtaa ympäri ja hymyilee hänelle.

”Toin sinulle pientä purtavaa”, Yumeka sanoo ja vastaa hymyyn.

”Ei sinun olisi tarvinnut mutta kiitos”, Mieliko vastaa eikä hän voi olla vertaamatta itseään siinä hetkessä satukirjojen prinsessoihin. Ullakon prinsessa, Mieliko ajattelee ja meinaa nauraa ääneen. Yumeka pyöräyttää silmiään.

”Kuolisit nälkään tai janoon ilman apuani”, tämä väittää vastaan. Mieliko vain hymyilee ja haukkaa palan Yumekan tekemää kakkua.

”Olet taas ylittänyt itsesi. Mitä näissä on?” tyttö kysyy.

”Niissä on matcha jauhetta ja itse tekemääni kinuskikastiketta”, Yumeka kertoo.

”Olen niin onnekas kun minulla on sinun kaltaisesi ystävä. Olisin tosi yksin ullakolla jos sinua ei olisi”, Mieliko sanoo yhtäkkiä.

”Sitähän varten ystävät ovat”, Yumeka sanoo.

”Toitko pelin?” Mieliko kysyy kun on saanut syötyä tarpeeksi. Yumeka nyökkää.

”Se on taas se muistipeli. Se lempparisi”, tämä vastaa. Mieliko hihkaisee ilosta. Samassa Yumekan sydäntä kouraisee suuri surun tunne. Hän suree ystävänsä puolesta. Mieliko-parka. Hän odottaa niin uskollisesti. Mutta mitä jos hän odottaa turhaan? Mitä jos talon omistaja ei ole tulossa takaisin? Ei. En saa ajatella moista. Kyllä hän tulee. Varmasti. Siihen asti teen Mielikon elämästä ullakolla mahdollisimman onnellista, Yumeka ajattelee ja kaivaa muistipelin esiin.

  Samaan aikaan ulkona Mielikon ja Yumekan kuunsirpin muotoisen talon ulkopuolella seisoo tyttö. Hän vetää syvään henkeä ja on aikeissa koputtaa oveen. Kesken liikkeen hän kuitenkin tulee toisiin ajatuksiin ja laskee kätensä alas. Sitten hän kääntyy ympäri ja lähtee pois.

Jatkuu

Mieliko on vihdoin täällä!

 

  Heippa taas! Pitkästä aikaa nukkeuutisia! Nimittäin nukkeni Mieliko on vihdoinkin täällä! Hän on Charm Dollin Sarah ja hän on jo nyt niin ihana nukke! Olen niin innoissani! Olen odottanut häntä niin kauan ja vihdoinkin, vihdoinkin sain hänet käsiini. Mieliko on mulle erityisen rakas hahmo ja en malta odottaa että pääsen kirjoittamaan hänestä kuvatarinaa. Tulette näkemään häntä ja paljon. Tuo toppi hänen yllään on muuten mun omaa käsialaa. Tykkään itse tuosta topista kovasti. Ja mitäpä muuta? Aivan! Onhan mulla teille vielä näytettävääkin. Nimittäin otin uudesta tyttösestäni kuvia. Tässä vähän niitä:

Mieliko sai turkoosit silmät!

Rakastan hänen hiuksiaan! Ihanat hattarahiukset!

Lopuksi vielä mun lempi kuva hänestä. Toivottavasti piditte kuvista ja Mielikosta. Nähdään taas pian!

Lyrrilithin suklaisen unelmainen pannukakku

 

  Heippa taas! Tänään olisi vuorossa taas uusi herkkuresepti. Nimittäin Lyrrilithistä inspiroitunut suklaakuorrutteinen pannukakku. Tää oli kyllä mun mielestä heittämällä parempi kuin mokkapalat. Ja nyt jaan sen teille.

Suklaa pannukakku

Valmistusaika:

Vegaaninen

Ainekset

Taikina:

1½ dl vehnäjauhoja

2 rkl kaakaojauhetta

2 rkl sokeria

½ tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

2 dl kasvimaitoa

1 rkl rypsiöljyä

Kuorrute:

100g Eleplant voita

1 tl vaniljasokeria

1 rkl sokeria

2 rkl vegaanista suklaalevitettä

Koristeeksi nonparelleja

Ohje

Pannukakun valmistus:

1: Sekoita kaikki tasaiseksi taikinaksi.

2: Paista pannulla öljyssä useamman sentin paksuisia pannukakkuja. Kun toinen puoli on kypsä käännä varovasti pannukakku ympäri. Paista toinen puoli kypsäksi.

3: Anna jäähtyä.

Kuorrute:

1: Sekoita huoneen lämpöinen voi, vegaaninen suklaalevite ja sokerit keskenään tasaiseksi tahnaksi.

2: Levitä kuorrute jäähtyneen pannukakun päälle.

3: Koristele nonparelleilla.

Lyrrilithin tarina

 

  Heippa taas! Tänään olisi luvassa tarina Lyrrilithin näkökulmasta. Tarina kertoo miten hän päätyi asumaan Unelmakumpuun. Ennen kuin päästän teidät lukemaan niin täytyy sanoa että olen niin tyytyväinen tuohon kuvaan jonka muokkasin. Se kuvastaa hyvin Lyrrilithin kaipuuta takaisin kotiinsa mereen. Kaikesta huolimatta Lyrrilith on kuitenkin onnellinen pääsystään Unelmakumpuun asumaan muiden nukkejen luokse. Mutta nyt itse tarinaan. Tässä se tulee!

Kuvatarina: Veden tytär

  Kauanko oli kulunut aikaa? Sitä Lyrrilith ei tiedä. Ajantaju oli mennyt. Samoin kuin seireenilauma ja sen mukana perhe ja ystävät. Äiti, Lyrrilith ajatteli surullisesti. Hän kapusi rantakalliolle ja suuntasi katseensa merelle. Hän alkoi laulaa. Laulu ei kuulostanut samalta kuin veden alla. Sen Lyrrilith pani merkille.

  Tähdet loistivat sinä yönä kirkkaasti. Lyrrilith henkäisi ihastuksesta. Ne olivat niin kauniit. Sitten hän kuitenkin painoi apeana päänsä. Lyrrilith suri perheensä menettämistä. He olivat lähteneet ja jättäneet tytön ihan yksin. Kaikki vain siksi ettei Lyrrilith halunnut käyttää ääntään pahaan. Hän ei tahtonut upottaa yhtäkään laivaa. Päinvastoin. Hän halusi suojella laivoissa olevia ihmisiä muilta seireeneiltä.

  Ihmisten ja seireenien välit olivat lopullisesti tulehtuneet. Lyrrilith tiesi pettäneensä lajinsa. Hän tiesi sen. Mutta minkä sille voi jos sydän sanoo muuta? Hän halusi uskoa, että ihmisissä olisi vielä jotain hyvääkin. Ja se oli syy miksi hänet oli karkoitettu laumasta.

  Tyttö huokaisi synkästi. Hän vain tahtoisi uida kilpaa delfiinien kanssa ja herätä aamulla valaiden lauluun. Nyt se kaikki olisi mahdollista. Yksinäistä se kuitenkin tulisi olemaan. Hän hipaisi varpaillaan veden pintaa. Kodin ja tuttuuden kaipuu tuntui suorastaan kulkevan hänen lävitseen välittömästi. Hänen silmänsä kimalsivat kyyneleistä. Ei! Koti! Mitä minä nyt teen? hän ajatteli.

  Silloin jotain ihmeellistä tapahtui. Lyrrilith suuntasi katseensa yötaivaalle. Tähdet liikkuivat. Ne olivat kuin laukkaavia hevosia. Mitä? Lyrrilith ajatteli sanattomana näystä. Tähdet olivat muuttuneet vaunuiksi jota kiskoi kaksi pegasos-hevosta. Tyttö henkäisi ääneen. Hevoset kääntyivät ja laukkasivat suoraan häntä kohti. Lyrrilithille tuli sanaton ymmärryksen tunne.

”Tahdotteko, että seuraan?” tyttö kysyi. Ilmoja halkoi kimeä hirnahdus. Se oli kai vastaus. Lyrrilith teki päätöksensä. Hänellä ei olisi enää mitään hävittävää. Hän voisi hyvin seurata.

  Tyttö juoksi rannan tuntumassa seuraten maagisia vaunuja. Matka tuntui kestävän ikuisuuden. Ehkä jopa muutaman vuorokauden. Lopulta he olivat perillä. Tytön eteen avautui näky joka salpasi hänen henkensä. Paikka oli kaunis. Kuin jostain sadusta. Ja se paikka kantoi kauneinta tyynnyttävintä nimeä jollaista Lyrrilith ei ollut koskaan ennen kuullut. Se oli varsin runollinen. Se nimi oli Unelmakumpu. Ja kun tyttö katseli ympärilleen ujona, hän tuli huomaamattaan pienen ja suloisen kahvilan ovelle. Kyltissä luki nimi Kuplavilla.

  Kun ovi aukesi Lyrrilith ei ollut uskoa silmiään. Kahvila oli suloisin mitä hän oli koskaan nähnyt. Vitriini oli täynnä toinen toistaan suloisempia leivoksia ja muita herkkuja. Ilmassa leijui kookoskermavaahdon ihana makea tuoksu. Lyrrilith ihasteli kahvilaa. Sitten pirteä ääni hänen selkänsä takaa sanoi:

”Hei! Oletko uusi täällä? Mitä saisi olla? Talo tarjoaa!”

Jatkuu

Nukke mukaan reissuun

 

    Heippa taas! Ihanaa lauantaita kaikille ihanille! Tänään kävin nukkeni Koetsumen kanssa kylässä mun isovanhempieni luona. Oltiin myös kirpparilla ja mukaani tarttui mun ihan ensimmäinen posliininukke. En nyt heti laita kuvaa siitä. Ehkä myöhemmin? Nyt seuraa vähän kuvia Koetsumesta. Mun mielestä näistä tuli niin söpöjä!

Niin söpö kuva! Tää on mun lemppari ehdottomasti!

Nähdään taas pian!

Koetsumen unimunkit

 

  Heippa taas! Ihanaa olla taas blogin parissa! Tiedättekö sen tunteen kun haluaisi niin kovasti kuvata nukkea ja olisi siihen myös ihan superisti ideoita mutta sitten ongelmana on se ettei kyseinen nukke ole vielä tullut? Minä tiedän tuon tunteen ja olen koko päivän harmitellut sitä ettei Mieliko ole vielä täällä. Mutta onneksi sentään Koetsume, Lyrrilith ja Yumeka ovat jo täällä. Rakastan heidän kuvaamistaan.

  Joten siis. Tänään olisi luvassa uutta reseptiä! Tänään tehtiin ihania unelmaisia munkkeja pyöriteltynä ihanassa kaneli-kaakao-sokeri-seoksessa. Ottakaapa tästä resepti, olkaapa hyvät!

Helpot munkit pannulla

Valmistusaika: alle puolituntia

Vegaaninen

Ainekset

Taikina:

5 rkl vehnäjauhoja

2 rkl sokeria

1 rkl öljyä

½ tl leivinjauhetta

5 rkl vettä

Ripaus suolaa

Sisälle:

Mansikkahilloa

Sokeriseos:

2-3 rkl sokeria

½ tl kaakaojauhetta

1 tl kanelia

Ohje

1: Sekoita kaikki taikinan ainekset sitkeäksi taikinaksi.

2: Tässä vaiheessa hiero käsiin vehnäjauhoja sillä taikina tarttuu muuten sormiin. Pyörittele taikinasta ”lettuja” ja täytä pienellä nokareella mansikkahilloa sydämeksi. Sitten pyörittele pallot kiinni tiiviiksi palloiksi.

3: Paista pallot pannulla runsaassa rasvassa kunnes ne ovat kullanruskeita.

4: Sekoita sokeriseos ja pyörittele munkit kunnolla seoksessa.

Kiramekon univanukas

 

  Heippa taas! Tänään olisi luvassa herkullisen kahvivanukkaan ohje. Ja vaikka vanukas onkin nimetty Kiramekon mukaan niin ikäväksi joudun sanomaan ettei kyseinen neiti ole vielä täällä. Sormet pistelevät halusta päästä kuvaamaan häntä (ja muitakin puuttuvia nukkejani) joten odottaminen on tuskallista. Onneksi vanukas sentää maistuu hyvälle. Mennäänpä itse reseptiin!

Kahvivanukas

Valmistusaika: noin reilu 2 tuntia

Vegaaninen

Ainekset

2 rkl sokeria

2 rkl vehnäjauhoja

2 dl kauramaitoa

1 tl vaniljasokeria

Ripaus suolaa

1 tl Eleplant voita

3 rkl keitettyä kahvia

Koristeeksi Eleplant voita, merisuolaa ja vaahterasiirappia

Ohje

1: Sekoita kaikki ainekset pikkukattilassa tasaiseksi.

2: Kuumenna miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes vanukas paksuuntuu.

3: Kun rakenne on pehmeän kermainen, nosta liedeltä.

4: Kaada mukiin tai pieneen kulhoon ja anna jähmettyä kaapissa pari tuntia.

5: Halutessasi voit koristella voinapilla, merisuolalla ja vaahterasiirapilla.

Mielikon pilvikakut

 

  Heippa taas! Vaikka nukkeni Mieliko ei olekaan vielä täällä niin en malta olla julkaisematta tätä reseptiä. Tämä on nimetty hänen mukaansa mutta koska hän ei ole vielä täällä niin tässäpä mystinen kuva Yumekasta unisiepparin kanssa, olkaapa hyvät!

  Tänään julkaisemassani reseptissä on inspiraation lähteenä pilvet ja pilvinen taivas. Siksi nimi ”pilvikakut”. Mutta nyt itse reseptiin.

Pilvikakut

Valmistusaika: yli tunti

Vegaaninen

Ainekset

taikina:

1 dl kauramaitoa

1 tl matchaa

2 rkl vaahterasiirappia

1 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 rkl öljyä

ripaus suolaa

Sinistä elintarvikeväriä

kuorrute:

100g Eleplant voita (huoneen lämpöistä)

3 tl vaniljasokeria

4 rkl kookosmaitoa

Ohje

Muffinit:

1: Sekoita taikinan ainekset kulhossa ja lisää sinistä elintarvikeväriä.

2: Kaada taikina muffinivuokiin ja paista 175° noin 15 minuuttia kunnes taikina on kypsää. Halutessasi voit kokeilla hammastikulla kypsyyttä.

3: Anna jäähtyä hetki.

Kuorrute:

1: Mittaa kaikki ainekset kulhoon ja soseuta tahnamaiseksi kuorrutteeksi.

Kokoaminen:

1: Pursota kuorrute muffinien päälle. Halutessasi voit käyttää pursotuspussia.

Halloween

 

  Heippa taas! Nyt on Halloween! Koska en itse oikein pidä kyseisestä juhlasta niin en sitä vietä. Siitä huolimatta tein tuon söpön kuvan jossa Koetsume, Lyrrilith ja Yumeka katsovat yhdessä kauhuelokuvaa. Koetsume säikähti niin paljon että popcornit lentävät ties mihin ja Lyrrilith yrittää lohduttaa häntä. Mielestäni kuvasta tuli tosi söpö ja hauska. Miten te vietätte Halloweenia?

  Tänään olisi luvassa taas vaihteeksi pieni pätkä kuvatarinaa. Tässäpä se tulee. Toivottavasti pidätte!

Kuvatarina: Näin unta meduusoista

  Koetsume räväytti silmänsä auki. Missä minä olen? Koetsume ajatteli. Hän tunnusteli tassullaan maata jossa hän makoili selällään. Ensin kynnet upposivat höttöiseltä tuntuvaan unisammaleeseen ja sitten johonkin kylmään ja metalliseen. Koetsume tunnusteli esinettä tassussaan. Esine oli pieni ja toisesta päästä piikikäs. Sitten muisti.

”Haarukka!” Koetsume henkäisi ääneen. Kyllä. Aivan varmasti. Kyseessä oli Kuplavillan haarukka. Pakko olla.

  Hän nousi istumaan ja tarkasteli esinettä paremmin. Se oli se. Sama haarukka jolla Koetsume oli hetki sitten maistellut kakkua jota hänen uudet ystävänsä olivat hänelle tarjonneet. Koetsume innostui.

”Se ei ollut unta! Olin todella siellä! Minulla on ystäviä!” tyttö henkäisi tohkeissaan.

  Sitten hän älysi jotain. Hän ei ollut enää Kuplavillassa. Mistä hän löytäisi kahvilan? Hän pälyili ympärilleen. Joka paikassa leijui tähtimeduusoja. Koetsume katseli niitä hetken. Sitten hän tajusi olevansa vaarassa. Tähtimeduusoja. Ne eivät olleet vaarallisia tahallaan. Jos ne kokisivat olonsa uhatuksi niin ne hyökkäisivät. Mitä minä nyt teen? Niitä on kaikkialla, Koetsume ajatteli.

  Siitä alkoi Koetsumen hengenvaarallinen matka kotiin. Hän väisteli ja vältteli meduusoja niin hyvin kuin pystyi. Hän koitti valaa itseensä rohkeutta luomalla itselleen mielikuvia tulevasta. Mitä hän tekisi heti kun pääsisi kotiin ystäviensä luo. Miten he viettäisivät aikaa yhdessä Yumekan kahvilassa.

  Koetsume kulki pitkin unikukkaniittyjä aina kuunsirpin muotoiselle lähteelle asti. Lähteelle päästyään hän innostui.

”Hei! Tämän minä tunnistan! Ei ole enää pitkä matka!” Koetsume iloitsi. Hän hymyili itsekseen. Lyrrilith ja Yumeka! Olen tulossa! Hän lisäsi mielessään.

  Mutta Kuplavillalle päästyään Koetsume yllättyi. Hän näki enemmän tähtimeduusoja kuin missään koskaan. Kuplavilla oli myös poissa.

”Ei! Missä Kuplavilla on? Yumeka! Lyrrilith! Missä olette?” hän huhuili. Hän putosi polvilleen maahan ja alkoi itkeä. Mutta sitten joku tarttui häntä olkapäähän ja ravisteli hänet hereille. Kaikki oli sittenkin vain unta.

Jatkuu

Yumekan suklaapalleroiset

 

  Heippa taas! Ja koska on kummituskuukausi eli Halloween niin päätin loihtia tuollaisen kuvan Yumekasta näin aluksi. Kuvaan liittyy mielenkiintoinen tarina. Yumeka on keittiössä leipomassa kunnes hänen eteensä ilmestyy madonreikä eli portti rinnakkaiseen universumiin. Vaikka aihe ei olekaan sillä lailla pelottava niin onhan se vähän kun ei tiedä mitä madonreiän toisella puolella on. Siksi madonreikä.

  Mutta niin. Mulla on taas teille resepti jaettavana. Nimittäin suklaa-mansikka-mochien ohje. En ole vielä niin hyvä näitä muotoilemaan mutta maku oli aivan taivaallinen. Suosittelen kokeilemaan.

Suklaa-mansikka-mochit

Valmistusaika: reilu 2h

Vegaaninen

Ainekset

Taikina:

1 ½ dl riisijauhoa

    2 rkl sokeria

    noin 1 dl vettä

1 ½ rkl Herkkuisa-suklaalevitettä

    Maissitärkkelystä

Täyte:

100g Eleplant voita (huoneen lämpöistä)

3 rkl Herkkuisa-suklaalevitettä

Pakastemansikoita

Koristelu:

Tomusokeria

Ohjeet

    Valmistele marjat:

   Sulata pakastemansikoita huoneen lämmössä noin 10-20 min.

 

    Sekoita taikina:

    1: Kulhossa: yhdistä riisijauho ja sokeri.

    2: Lisää vesi ja suklaalevite vähitellen samalla sekoittaen, kunnes saat pehmeän ja hieman tahmean taikinan, joka muistuttaa paksua pannukakkutaikinaa.

     

    Kypsennys:

1: Höyrytä taikinaa 10-20 minuuttia.

    2: Sekoita nopeasti. Kuumenna vielä 30 sekuntia, kunnes se on kirkasta, sitkeää ja hieman kimmoisaa.

3: Jäähdytä taikina ennen muotoilua jottei täyte sula.

Täyte:

1: Mittaa voi ja suklaalevite kulhoon. Vatkaa kuohkeaksi vaahdoksi.

    Muotoile:

    1: Ripottele pöydälle runsaasti maissitärkkelystä.

    2: Kaada taikina päälle ja pyörittele sitä jauhoissa, jotta se ei tartu.

    3: Jaa taikina 2 osaan.

    4: Litistä pala kämmenellä ja aseta keskelle voi-suklaa-täytettä. Aseta yksi mansikka keskelle sydämeksi. Kääri reunat varovasti ylös ja sulje pallo umpeen.

    5: Pyörittele kevyesti pyöreäksi palloksi tärkkelyksen avulla.

   Tarjoile:

    1: Säilytä jääkaapissa n. 1 tunti ennen tarjoilua.

    2: Koristele halutessasi tomusokerilla.

Ystäväni on jänis

 

  Heippa taas! Ihanaa päästä taas tarinan pariin! Tarinan? Kyllä vain! Tänään olisi tarinan paikka ja pääsette taas pitkästä aikaa näkemään Yumekaa. Eiköhän aloiteta?

Kuvatarina: Ystäväni on jänis

  Koetsume seurasi Lyrrilithin kannoilla söpösti tunnelmavaloilla sisustettuun pieneen kahvilaan. Kahvilan oven yläpuolelle oli kiinnitetty kyltti jossa luki kahvilan nimi; Kuplavilla. Paikka oli niin kutsuva, että Koetsume mietti onko se sellainen jossa unet ja todellisuus kohtaavat. Hän hetken ihasteli kahvilaa ulkoapäin. Jos hänellä olisi kamera niin hän ikuistaisi tuon hetken. Valitettavasti hän ei omistanut sellaista.

  ”Yumeka! Minä täällä! Toin uuden ystävän”, Lyrrilith hihkaisi innoissaan. Keittiöstä kuului kolinaa. Koetsumea jännitti. Millainen tyyppi Lyrrilithin ystävä olisi? Pitäisikö hän Koetsumesta vai kokisiko hän olonsa epämukavaksi tämän seurassa? Sitten Yumeka asteli esiin keittiöstä eikä Koetsume ole uskoa näkemäänsä.

  ”Jänis! Ystäväsi on jänis!” Koetsume henkäisi yllättyneenä. Yumeka hymyili hieman. Sitten hän kääntyi Lyrrilithin puoleen.

”Voisitko maistaa tätä puolestani? Luulen, että tämä kaipaa vielä jotain mutta en ole varma mitä”, jänis puhui.

”Sinähän osaat puhua! Miten ihmeellistä”, Koetsume jatkoi. Yumeka hymyili ystävällisesti.

”Sinähän olet itsekin kettuhenki. Ei kai puhuva jänis ole sitä oudompaa? Eihän?” hän pohdiskeli ääneen.

  Koetsume vilkaisi tassujaan. Yumeka oli oikeassa. Ei puhuva mekkoja käyttävä jänis ollut niin outoa kuin sitä tarkemmin miettisi. Kaikki oli mahdollista. Ainakin Unelmakummussa.

”Olet oikeassa. Anteeksi”, Koetsume pyysi.

”Ei hätää. Ei tarvitse pyytää anteeksi. Tässä kaikessa on varmasti paljon sulattelemista”, Yumeka vastasi ymmärtäen.

  ”Kahvilasi on muuten kaunis”, Koetsume sanoi ja katseli ympärilleen. Hän pyörähteli suuntaan jos toiseen. Sitten hän pysähtyi ihastelemaan lasin takana olevien leivosten luokse.

”Tosi ihania! Varsinkin tuo kissan näköinen vanukas on tosi söpö”, hän sanoi silmät sädehtien.

  ”Yumeka on kehittänyt itse kaikkien leivoksien reseptit. Me muut vain vähän välillä autamme häntä”, Lyrrilith sanoi ja nojasi tiskin reunaan.

”Ihanko totta? Olet tosi taitava!” Koetsume henkäisi innoissaan.

”Nyt kun olet täällä niin haluaisitko jäädä teelle? Meillä olisi ylimääräistä kakkuakin”, Yumeka ehdotti. Koetsumen ilme kirkastui.

”Tietenkin! Olisin tosi kiitollinen siitä! Kiitos!” Koetsume vastasi. Kaikki hymyilivät.

  Yhtäkkiä jotain kuitenkin tapahtui. Ilma heidän ympärillään alkoi väreillä. Koetsume tunsi vatsassaan ikävän tunteen. Kuin solmun.

”Mitä tapahtuu? Lyrrilith! Yumeka!” hän parahti. Kirkas valo ympäröi heidät. Koetsume ehti vielä kerran huutamaan uusien ystäviensä nimet ennen kuin valo tuntui nielaisevan hänet. Hänen päässään musteni. Ja kun hän avasi jälleen silmänsä hän luuli kaiken olleen vain unta. Kunnes hän sattui huomaamaan jotain. Hänellä oli yhä kädessään haarukka joka oli peräisin Yumekan kahvilasta.

Jatkuu