Kiramekon suklaiset leipäset

  Heippa taas ihanat! Tänään olisi luvassa super herkullisten suklaisten kolmioleipien ohje. Pakko näin itse sanoa, että tämän täytyy olla yksi parhaista resepteistäni. Tämä oli niin rapeaa, suussa sulavaa jasopivan makeaa. Ainakin omaan makuuni nämä olivat sellaisia, että tekisin mielellään uudelleen mahdollisimman pian. Okei. Tässäpä itse ohje:

Paistetut suklaa kolmioleivät

Valmistusaika: 15min

Vegaaninen

Ainekset

2 palaa paahtoleipää

5 rkl Alpron vegaanista kreikkalaista maustamatonta yogurttia

3 rkl vegaanista suklaalevitettä

3 rkl pakastemansikkaa valmiiksi silputtuna (esim. Smoothie mansikkaa)

2 rkl kanelia

0,5 rkl kaakaojauhetta

3 rkl sokeria

Mantelirouhetta

Ohje

1: Sekoita kulhossa kreikkalainen yogurtti, suklaalevite ja pakastemansikat.

2: Sekoita toisessa kulhossa kaneli, kaakaojauhe ja sokeri.

3: Paista paahtoleivät runsaassa rasvassa paistinpannulla rapeiksi.

4: Pyörittele paahtoleivät kunnolla sokeriseoksessa molemminpuolin.

5: Voitele toisen leivän päälle suklaa-mansikkatäytettä. 

6: Nosta sen jälkeen toinen leipä toisen päälle. Leikkaa leivät kahtia kolmion mallisiksi.

7: Viimeistele mantelirouheella.

Kirameko on täällä!

  Heippa taas! Arvatkaapa mitä? Mulla on uusi nukke! Nimittäin Kirameko saapui vihdoin ja viimeinkin kotiin! Hän on Telestheasia & Dragonin QianLi. Rakastan tätä nukkea jo nyt ihan hirmuisesti. Täytyy myös nyt vähän kehua itseään hyvästä työstä sillä ompelin ihan itse ilman kaavoja ja mittailuja tuon mekon ja kaapumaisen pitsiviitan. Olihan siinä hommaa mutta olen niin tyytyväinen lopputulokseen. Kirameko näyttää nyt niin itseltään että en voi lakata tuijottamasta häntä. Hän on niin kaunis nukke! Seuraavaksi vähän kuvia hänestä:

Rakastan tätä nukkea! Mutta hei, multa puuttuu enää Poppet ja sitten mulla on kaikki Unelmakummun asukkaat! Tai oikeastaan näillä näkymin se tarkoittaa etten ainakaan vähään aikaan hanki uusia nukkeja. Eli kokoelmani on nyt pian valmis. Mutta ei mulla muuta. Nähdään taas pian!

Lyrrilithin kirsikkainen mukikakku

 

  Heippa taas! Tänään päätin tehdä jotain vähän erilaista. Nimittäin makealla kirsikkaisella kuorrutteella kuorrutetun mukikakun. Toivottavasti pidätte!

Kirsikkainen mukikakku

Valmistusaika: alle 15min

Vegaaninen

Ainekset

Taikina:

4 rkl vehnäjauhoja

2 rkl sokeria

½ tl leivinjauhetta

Ripaus suolaa

1 tl vaniljasokeria

3 rkl kauramaitoa

1 rkl rypsiöljyä

Täyte:

0,5 dl vettä

1 dl Coop pakaste kirsikoita

 3 rkl sokeria

 1,5 rkl maissitärkkelys

2 tl vaniljasokeria

Ohje

 

Täyte:

1: Kaada kattilaan pakaste kirsikat, vesi, sokeri ja vaniljasokeri.

2: Kiehauta seos ja lisää maissitärkkelys.

3: Sekoita kunnes seos alkaa paksuuntua.

4: Jäähdytä hetken.

Kakku:

1: Sekoita mukissa jauhot, sokeri, leivinjauhe, suola ja vaniljasokeri.

2: Lisää kauramaito ja öljy. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

3: Kaada taikinan päälle kirsikkatäyte kuorruteeksi.

4: Paista mikrossa 700-800W teholla noin 60-75 sekuntia kunnes kypsä.

5: Anna jäähtyä noin minuutti ennen syömistä.

Tarina jatkuu!

 

  Heippa taas! Tänään olisi luvassa kuvatarinaan jatkoa! Toivottavasti pidätte!

Kuvatarina: Soittorasia

  Yön sininen harso peitti taas taivaan ja sen tähdet. Oli hiljaista. Edes otavan tähtikuvio ei näkynyt. Se ei kyennyt valaisemaan paksun harsomaisen kauniin pilviverhon läpi. Koko ikuisen yön maa, Unelmakumpu, nukkui.

  Mieliko kieri levottomasti unissaan. Hän ei ole saanut mielestään Lumerinia ja Yumekan sanoja. ”Hän tykkäsi soittaa kellopeliä.” Mitä jos Yumeka olikin oikeassa ja Lumerin kummitteli hänelle? Ei. Se ei voinut olla totta. Unelmakummussa kaikki olivat kuolemattomia. Eihän Lumerin voinut olla haamu. Ei vain voinut.

  Yhtäkkiä kaunis, heleä ääni rikkoi yön hiljaisuuden. Joku käynnisti vanhan soittorasian. Mieliko säpsähti hereille. Lumerin? Mieliko ajatteli unenpöpperöisenä.

  Sitten Mieliko tajusi mitä on tapahtunut. Hän on hetkessä hereillä. Hän räväytti silmänsä auki.

  Mieliko nousi ripeästi istumaan ja pälyili ympärilleen. Hän vain tahtoi nähdä edes vilauksen tytöstä. Turhaan. Ullakolla ei ollut ketään. Ainoat äänet olivat vain vanhan soittorasian heleä ääni ja ikkunasta hohkaava tuuli.

  Mieliko ymmärsi jotakin. Hän tuijotti soittorasiaa nurkassa. Se oli se sama jonka hän oli aikoinaan hankkinut lahjaksi Lumerinille. Ja hän tiesi, että Lumerin rakasti sitä. Paljon. Inhottava tunne kulki Mielikon lävitse. Mitä Lumerinille oli tapahtunut? Missä hän oli?

  Lumerin istua kökötti näkymättömänä Mielikon vieressä. Hän tarkkaili tyttöä. Mieliko näytti pelokkaalta. Tätä Lumerin ei ollut halunnut. Hän oli halunnut viestittää olevansa olemassa. Hän oli ajatellut että ehkä hänen ystävänsä älyäisivät hänen viestinsä. Hän oli elossa ja tarvitsi apua. Hän oli elossa. Hän oli elossa mutta vankina Toispuolen maailmassa. Sieltä olisi mahdoton paeta ilman apua. Hän halusi Mielikon auttavan häntä.

  Kaikki meni kuitenkin pieleen. Nyt Mieliko luuli häntä kummitukseksi ja pelkäsi. Lumerinin olisi pian korjattava tilanne. Mutta miten? Hän haluaisi lohduttaa Mielikoa. Hän halusi kertoa olevansa kunnossa. Se ei kuitenkaan ollut juuri nyt mahdollista.

”Anteeksi. Ei ollut tarkoitus pelästyttää. Olen tässä. Aivan vieressäsi. Olen jumissa Toispuolessa. Toivon että voisin palata pian kotiin sinun ja Yumekan luokse. Teidän pitää kylläkin ensin pelastaa minut jotta voisin tulla takaisin luoksenne”, Lumerin selitti vaikka tiesi ettei Mieliko kuule häntä. Hän keksisi jotain. Hänen täytyisi saada yhteys Mielikoon ja Yumekaan. Lumerin kyynelehti.

”Tahdon vain kotiin. Ei hätää. Keksin kyllä jotain. Lupaan”, Lumerin vannoi.

Jatkuu