Kiramekon suklaiset leipäset

  Heippa taas ihanat! Tänään olisi luvassa super herkullisten suklaisten kolmioleipien ohje. Pakko näin itse sanoa, että tämän täytyy olla yksi parhaista resepteistäni. Tämä oli niin rapeaa, suussa sulavaa jasopivan makeaa. Ainakin omaan makuuni nämä olivat sellaisia, että tekisin mielellään uudelleen mahdollisimman pian. Okei. Tässäpä itse ohje:

Paistetut suklaa kolmioleivät

Valmistusaika: 15min

Vegaaninen

Ainekset

2 palaa paahtoleipää

5 rkl Alpron vegaanista kreikkalaista maustamatonta yogurttia

3 rkl vegaanista suklaalevitettä

3 rkl pakastemansikkaa valmiiksi silputtuna (esim. Smoothie mansikkaa)

2 rkl kanelia

0,5 rkl kaakaojauhetta

3 rkl sokeria

Mantelirouhetta

Ohje

1: Sekoita kulhossa kreikkalainen yogurtti, suklaalevite ja pakastemansikat.

2: Sekoita toisessa kulhossa kaneli, kaakaojauhe ja sokeri.

3: Paista paahtoleivät runsaassa rasvassa paistinpannulla rapeiksi.

4: Pyörittele paahtoleivät kunnolla sokeriseoksessa molemminpuolin.

5: Voitele toisen leivän päälle suklaa-mansikkatäytettä. 

6: Nosta sen jälkeen toinen leipä toisen päälle. Leikkaa leivät kahtia kolmion mallisiksi.

7: Viimeistele mantelirouheella.

Kirameko on täällä!

  Heippa taas! Arvatkaapa mitä? Mulla on uusi nukke! Nimittäin Kirameko saapui vihdoin ja viimeinkin kotiin! Hän on Telestheasia & Dragonin QianLi. Rakastan tätä nukkea jo nyt ihan hirmuisesti. Täytyy myös nyt vähän kehua itseään hyvästä työstä sillä ompelin ihan itse ilman kaavoja ja mittailuja tuon mekon ja kaapumaisen pitsiviitan. Olihan siinä hommaa mutta olen niin tyytyväinen lopputulokseen. Kirameko näyttää nyt niin itseltään että en voi lakata tuijottamasta häntä. Hän on niin kaunis nukke! Seuraavaksi vähän kuvia hänestä:

Rakastan tätä nukkea! Mutta hei, multa puuttuu enää Poppet ja sitten mulla on kaikki Unelmakummun asukkaat! Tai oikeastaan näillä näkymin se tarkoittaa etten ainakaan vähään aikaan hanki uusia nukkeja. Eli kokoelmani on nyt pian valmis. Mutta ei mulla muuta. Nähdään taas pian!

Lyrrilithin kirsikkainen mukikakku

 

  Heippa taas! Tänään päätin tehdä jotain vähän erilaista. Nimittäin makealla kirsikkaisella kuorrutteella kuorrutetun mukikakun. Toivottavasti pidätte!

Kirsikkainen mukikakku

Valmistusaika: alle 15min

Vegaaninen

Ainekset

Taikina:

4 rkl vehnäjauhoja

2 rkl sokeria

½ tl leivinjauhetta

Ripaus suolaa

1 tl vaniljasokeria

3 rkl kauramaitoa

1 rkl rypsiöljyä

Täyte:

0,5 dl vettä

1 dl Coop pakaste kirsikoita

 3 rkl sokeria

 1,5 rkl maissitärkkelys

2 tl vaniljasokeria

Ohje

 

Täyte:

1: Kaada kattilaan pakaste kirsikat, vesi, sokeri ja vaniljasokeri.

2: Kiehauta seos ja lisää maissitärkkelys.

3: Sekoita kunnes seos alkaa paksuuntua.

4: Jäähdytä hetken.

Kakku:

1: Sekoita mukissa jauhot, sokeri, leivinjauhe, suola ja vaniljasokeri.

2: Lisää kauramaito ja öljy. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

3: Kaada taikinan päälle kirsikkatäyte kuorruteeksi.

4: Paista mikrossa 700-800W teholla noin 60-75 sekuntia kunnes kypsä.

5: Anna jäähtyä noin minuutti ennen syömistä.

Tarina jatkuu!

 

  Heippa taas! Tänään olisi luvassa kuvatarinaan jatkoa! Toivottavasti pidätte!

Kuvatarina: Soittorasia

  Yön sininen harso peitti taas taivaan ja sen tähdet. Oli hiljaista. Edes otavan tähtikuvio ei näkynyt. Se ei kyennyt valaisemaan paksun harsomaisen kauniin pilviverhon läpi. Koko ikuisen yön maa, Unelmakumpu, nukkui.

  Mieliko kieri levottomasti unissaan. Hän ei ole saanut mielestään Lumerinia ja Yumekan sanoja. ”Hän tykkäsi soittaa kellopeliä.” Mitä jos Yumeka olikin oikeassa ja Lumerin kummitteli hänelle? Ei. Se ei voinut olla totta. Unelmakummussa kaikki olivat kuolemattomia. Eihän Lumerin voinut olla haamu. Ei vain voinut.

  Yhtäkkiä kaunis, heleä ääni rikkoi yön hiljaisuuden. Joku käynnisti vanhan soittorasian. Mieliko säpsähti hereille. Lumerin? Mieliko ajatteli unenpöpperöisenä.

  Sitten Mieliko tajusi mitä on tapahtunut. Hän on hetkessä hereillä. Hän räväytti silmänsä auki.

  Mieliko nousi ripeästi istumaan ja pälyili ympärilleen. Hän vain tahtoi nähdä edes vilauksen tytöstä. Turhaan. Ullakolla ei ollut ketään. Ainoat äänet olivat vain vanhan soittorasian heleä ääni ja ikkunasta hohkaava tuuli.

  Mieliko ymmärsi jotakin. Hän tuijotti soittorasiaa nurkassa. Se oli se sama jonka hän oli aikoinaan hankkinut lahjaksi Lumerinille. Ja hän tiesi, että Lumerin rakasti sitä. Paljon. Inhottava tunne kulki Mielikon lävitse. Mitä Lumerinille oli tapahtunut? Missä hän oli?

  Lumerin istua kökötti näkymättömänä Mielikon vieressä. Hän tarkkaili tyttöä. Mieliko näytti pelokkaalta. Tätä Lumerin ei ollut halunnut. Hän oli halunnut viestittää olevansa olemassa. Hän oli ajatellut että ehkä hänen ystävänsä älyäisivät hänen viestinsä. Hän oli elossa ja tarvitsi apua. Hän oli elossa. Hän oli elossa mutta vankina Toispuolen maailmassa. Sieltä olisi mahdoton paeta ilman apua. Hän halusi Mielikon auttavan häntä.

  Kaikki meni kuitenkin pieleen. Nyt Mieliko luuli häntä kummitukseksi ja pelkäsi. Lumerinin olisi pian korjattava tilanne. Mutta miten? Hän haluaisi lohduttaa Mielikoa. Hän halusi kertoa olevansa kunnossa. Se ei kuitenkaan ollut juuri nyt mahdollista.

”Anteeksi. Ei ollut tarkoitus pelästyttää. Olen tässä. Aivan vieressäsi. Olen jumissa Toispuolessa. Toivon että voisin palata pian kotiin sinun ja Yumekan luokse. Teidän pitää kylläkin ensin pelastaa minut jotta voisin tulla takaisin luoksenne”, Lumerin selitti vaikka tiesi ettei Mieliko kuule häntä. Hän keksisi jotain. Hänen täytyisi saada yhteys Mielikoon ja Yumekaan. Lumerin kyynelehti.

”Tahdon vain kotiin. Ei hätää. Keksin kyllä jotain. Lupaan”, Lumerin vannoi.

Jatkuu

Lumerinin kirsikkaiset unelmat

 

  Heippa taas! Ihanaa leipoa pitkästä aikaa! Tällä kertaa vuorossa olisi herkullisten cookieiden resepti. Nämä cookiet saavat ihanan makunsa kirsikoista ja tummasta suklaasta. Toivottavasti ohje menee teillä kokeiluun! Eikun itse cookieiden pariin.

Kirsikka-tummasuklaa cookiet

Valmistusaika: noin tunti

Vegaaninen

Ainekset

Kuivat:

2 ½ dl vehnäjauhoja

½ dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

½ tl ruokasoodaa

¼ tl suolaa

1 dl fariinisokeria

½ dl valkoista sokeria

Märät:

1 dl rypsiöljyä

½ dl kauramaitoa

1 rkl vaahterasiirappia

Taikinan sekaan:

1 dl kirsikoita (pakaste)

1 levy vegaanista tummaa suklaata (pieninä paloina tai rouheena)

 

Ohje

1: Lämmitä uuni 175 °C ja vuoraa pelti leivinpaperilla.

2: Sekoita kulhossa kaikki kuivat ainekset.

3: Sekoita toisessa kulhossa öljy, kauramaito ja vaahterasiirappi tasaiseksi.

4: Yhdistä kuivat aineet märkiin. Sekoita vain sen verran, että taikina yhdistyy.

5: Lisää ja hienonna kirsikat sekä leikkaa suklaa rouheeksi tai paloiksi ja sekoita tasaisesti joukkoon.

6: Muotoile taikinasta palloja pellille ja litistä kevyesti.

7: Paista 9–11 minuuttia riippuen keksien koosta. Keksit saavat jäädä keskeltä hieman pehmeiksi.

8: Anna jäähtyä pellillä ainakin 5–20 minuuttia ennen siirtämistä.

"Kuulin kellopelin äänen"

 

  Heippa taas! Tänään olisi luvassa kuvatarinaa. Toivottavasti pidätte! Tämä tarina on mulle niin rakas ja lähellä mun sydäntä.

Kuvatarina: Kuulin kellopelin äänen

  "Huhuu? Mieliko?" Yumeka huhuili. Mieliko kääntää katseensa ovelle. Yumeka tuli siis jo kotiin. Onneksi. Ullakolla on tylsää yksin.

"Yumeka! Ihanaa että olet kotona!" tyttö hihkaisee. Yumeka kuulee tytön äänen ja ryntää ullakolle. Ullakon ovi aukeaa narahtaen. Valittaen. Kuin se sanoisi että Yumeka on kulkenut siitä ullakolle turhan monta kertaa. Ihan kuin se sanoisi "Älä tule enää".

  Yumekan astuessa hämärälle ullakolle Mieliko hihkuu innosta. Tyttö purkaa sen iloiseksi hyppelyksi. Sitten tämä rientää ystävänsä luokse.

"Noh? Miten töissä meni?" Mieliko kysyy.

"Ihan hyvin. Miten päiväsi täällä ullakolla sujui?" Yumeka kysyy.

"Ihan hyvin täälläkin. Paitsi että alkaa olla jo vähän nälkä", Mieliko vastaa ja nauraa.

"Teen sinulle jotain. Tulen kohta takaisin", Yumeka lupaa.

"Onneksi tulit! En tiedä miten pärjäisin ilman sinua", Mieliko huikkaa kun Yumeka ryntää keittiöön.

  Jonkin ajan kuluttua Yumeka palaa Mielikon luo sylissään tarjottimelle koottuja herkkuja. Mielikon silmät kirkastuvat hänen nähdessään tarjottimen.

"Nuo näyttävät niin hyviltä!" tyttö innostuu. Yumeka ojentaa tarjottimen Mielikolle.

"Ne ovat puolukalla täytettyjä mocheja. Toivottavasti maistuu", puputyttö sanoo. Mieliko ottaa tarjottimen kiitollisena vastaan.

  Mocheja syödessään Mieliko kertoo päivästään Yumekalle.

"Tänään oli outo päivä. Minulle tuli tänään todella voimakas tunne etten ole yksin ullakolla. Kuin täällä olisi joku mutta ketään ei ole. Ja sitten kuulin sen äänenkin", Mieliko selittää.

"Äänen? Minkälaisen?" Yumeka kysyy.

"Se oli jokin soitin. Itse asiassa se taisi olla kellopelin ääni", Mieliko pohtii. Yumeka on hetken hiljaa. Yumekan ilme on niin vakava että se huolestuttaa Mielikoa.

"Kuule. Minä kuulin sen myös", Yumeka sanoo lopulta. Mieliko henkäisee.

"En kuullut sitä tänään kun tulin tänne. Kuulin sen toissapäivänä. Tarkemmin sanottuna yöllä", Yumeka selittää.

"Kerro lisää", Mieliko pyytää.

"Olin menossa yöllä keittiöön juomaan lasillisen vettä kun kuulin sen. Keittiö ja ullakko ovat lähellä toisiaan. Olen varma että ääni tuli täältä", Yumeka kertoo. Mieliko vetää henkeä yllättyneenä.

"Mikä se ääni voi olla?" Mieliko pohtii ääneen.

"En tiedä varmaksi. Mutta siitä tuli jokin tuttu ja haikea mieleen", Yumeka sanoo ja räpyttelee kyyneliä silmistä.

"Mikä?" Mieliko kysyy.

"Hän", Yumeka lausuu hiljaa ja halaa sylissään olevaa tyynyä kuin se voisi poistaa kaiken sen kivun jota ääneen lausutut sanat hänessä aiheuttavat.

"Tarkoitatko Lumerinia?" Mieliko kysyy. Yumeka nyökkää.

"Hän tykkäsi soittaa kellopeliä", hän sanoo ja vilkuilee hermostuneena soitinta nurkassa. Mieliko räpyttelee silmiään hämmentyneenä. Kuin ei uskoisi kuulemaansa.

"Luuletko että Lumerin kummittelee minulle? Ei se ole mahdollista! Hän on kiltti. Hän ei tekisi mitään mikä pelottaisi minua", Mieliko sanoo päättäväisesti kuin asia olisi loppuun käsitelty. Yumeka päättää antaa asian olla. Sen sijaan hän kysyy:

"Pelataanko muistipeliä taas Mieliko?"

Jatkuu

Lumerinin ihanainen banaanikakku

 

  Heippa taas! Olen unohtanut postata tämän ihanan kakkureseptin joten tässäpä tämä tulee vihdoinkin! Toivottavasti pidätte tästä ja mahdollisesti kokeilette.

Kuohkea terveellinen banaanikakku

Valmistusaika: puolesta tunnista tuntiin

Vegaaninen

Ainekset

Kuivat

2 dl vehnäjauhoja

¾ dl kaakaojauhetta

1 tl ruokasoodaa

½ tl suolaa

Märät

2 kypsää banaania

1 dl öljyä

1½ dl vettä

1 rkl omenaviinietikkaa

1 tl vaniljasokeria

Ohje

1: Lämmitä uuni 175°C. Vuoraa pieni kakkuvuoka tai vuoka leivinpaperilla.

2: Soseuta banaanit täysin sileäksi soseeksi.

3: Lisää öljy, vesi ja omenaviinietikka. Sekoita.

4: Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet.

5: Yhdistä märät ja kuivat. Sekoita tasaiseksi ja kuohkeaksi. Taikina saa olla melko löysää.

6: Kaada taikina vuokaan. Paista 30–35 min. Keskusta saa jäädä kosteaksi sillä se 

jähmettyy jäähtyessä.

7: Anna jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista.

8: Tarjoile vegaanisen kermavaahdon kanssa.

Lumerinin uneliaan kirpeä vesimelonijuoma

 

  Heippa taas! Tänään jaan teille uuden juoman reseptin. Tässä siis tulee vesimeloni lemonaden ohje! Toivottavasti kokeilette ja tykkäätte!

Vesimeloni lemonade

valmistusaika: alle 5 min

vegaaninen

Ainekset

0,75 dl tuoretta kuorittua ja kuutioitua vesimelonin palasta

2 rkl sitruunan mehua

2 rkl sokeria

2 dl vettä

Ohje

1: Soseuta vesimelonin palaset.

2: Siivilöi vesimeloni soseesta mehu talteen.

3: Kaada vesimelonin mehu juomalasiin ja sekoita siihen sokeri, vesi ja sitruunan mehu.

Kuvatarina jatkuu

 

  Heippa taas! Tänään olisi luvassa kuvatarinaa! Olen niin innoissani! Lumerinin ja Mielikon saavuttua tarina tuntuu päässeen lähes kunnolla käyntiin. Toki Kirameko ja Poppet vielä puuttuvat. Mutta eiköhän hekin sieltä vielä saavu. Mennäänpä tarinan pariin. Toivottavasti pidätte!

Kuvatarina: Voisitpa nähdä minut

  On kulunut taas muutama viikko eikä talon omistaja ole palannut. Ullakolla päivät ovat pitkiä. Yumeka häärää kahvillassaan joten Mieliko joutuu olemaan muutaman tunnin yksin. Tunnit tuntuvat matelevan hidastetusti. Tai oikeastaan Mieliko ei ole yksin. Hänen vieressään on näkymätön tyttö.

  Lumerin istuu lattialla Mielikoa vastapäätä. Hän katselee surullisesti tätä. Hänen tekisi mieli sanoa tälle jotain. Hän haluaisi saada ystävänsä ymmärtämään. Mutta miten? Sitä Lumerin pohtii. Totuuden myöntäminen itselle on jo kyllin vaikeaa. Lumerin ei haluaisi myöntää sitä edes itselleen mutta hän on jumissa.

  Kuin eläisi limbossa. Lumerin olisi ennen nauranut ajatukselle ja sanonut ”ei niin voi käydä”. Mutta ei enää. Miten niin ei voi käydä? Kyllä voi. Nimittäin hänelle niin on käynyt. Nyt hän ei voi muuta kuin katsoa Mielikoa ja muita ystäviään toiselta puolelta. Miksi?

  Mieliko odottaa Lumerinia niin kovasti. Lumerin tuntee syyllisyyden piston sisimmässään. Juuri hän oli käskenyt tytön odottaa. Mutta kuten tavallista, Mieliko otti sen jutun liian tosissaan.

”Senkin pöljä…”, Lumerin lausuu ääneen pidätellen kyyneliään.

  Yhtäkkiä Mieliko on aistivinaan jotakin. Ihan kuin… Voiko se olla? Ei kai? Mieliko pohtii. Hän kurottaa kätensä kuin hamuillakseen ilmaa. Kuin hän olettaisi kätensä osuvan johonkin. Käsi kuitenkin sujahtaa läpi. Mitään erikoista ei tapahtunut. Tämäpä outoa, Mieliko ajattelee.

  ”Mieliko! Kotona ollaan!” Yumeka huikkaa astuessaan ulko-ovesta sisään. Mitä juuri äsken tapahtui? Lumerin miettii. Hän voisi vaikka vannoa Mielikon yrittäneen koskettaa häntä. Voisiko olla, että Mieliko oli jollakin lailla aistinut hänet?

Jatkuu

Mielikon lempiherkku

 

  Heippa taas! Tänään tulisi aivan erityinen (ja helppo) resepti Mielikon lempi herkkuun. Elikkä siis, tässä tulisi pannukakku suklaakuorrutteella!

Helppo pannukakku

Valmistusaika: noin 30 minuuttia

Vegaaninen

Ainekset

pannukakku:

3 dl vettä

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

2 rkl rypsiöljyä

1 tl sitruunan mehua

½ dl sokeria

¼ tl suolaa

Suklaakuorrute:

2 rkl vegaanista suklaalevitettä

100g huoneen lämpöistä vegaanista voita tai margariinia (esimerkiksi Keijua tai Eleplantia)

1 tl vaniljasokeria

Ohje

pannukakku:

1: Laita uuni lämpenemään 200 °C.

2: Sekoita kaikki ainekset kulhossa tasaiseksi taikinaksi.

3: Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulla uunipellille ja paista noin 15-20 minuuttia.

4: Tarjoa suklaakuorrutteen, hillon tai sokerin kanssa.

'

suklaakuorrute:

1: Mittaa kulhoon kaikki ainekset.

2: Sekoita suklaalevite, voi ja vaniljasokeri tasaiseksi tahnaksi.

Uusi ulkoasu!

 

  Heippa taas! Kuten ehkä huomaatte niin blogin ulkoasu vaihtui. Vanha ulkoasu oli tosi hieno mutta kaipasin vaihtelua taas. Mutta jep, eiköhän mennä itse asiaan. Tänään olisi luvassa kuvatarinan uusi osa. Tässä se tulee olkaapa hyvät.

Kuvatarina: Unessa vain

  Mieliko käpertyi suruissaan nukkumaan lämpimän peiton alle. Hän on yhä toiveikas. Ehkä talon omistaja vielä palaisi. Sitten Mieliko pääsisi pois ullakolta. Hän on viettänyt ullakolla jo vuoden eikä loppua näytä tulevan. Yumeka on yrittänyt houkutella ystäväänsä pannukakuilla alakertaan mutta turhaan. Vaikka suklaalla koristellut pannukakut ovatkin Mielikon lemppareita niin hän ei voisi rikkoa antamaansa lupausta. Mielikohan lupasi odottaa.

  Mielikon nukkuessa eräs mustahiuksinen tyttö ilmestyy kuin tyhjästä hänen viereensä. Tyttö katsoo nukkuvaa Mielikoa kuin säälien. Hän varoo herättämästä tätä ja istuu hänen viereensä.

  Mieliko tuhisee hiljaa unissaan. Hän kaiketi uneksii Yumekan leipomista herkullisista herkuista. Tai ehkä hän unelmoi talon omistajan paluusta. Vaikka Mieliko lupasi odottaa niin kyllä hän silti haluaa ullakolta pois. Hän ei vain voi lähteä sillä hän lupasi.

  ”Lapsi raukka”, tummahiuksinen tyttö lausuu ääneen säälien. Kyynel vierähtää tämän poskelle. Hän hymyilee kyyneltensä läpi.

”Kyllä minä tulisin jos voisin”, tyttö jatkaa.

  Hän tarttuu Mielikoa lempeästi kädestä varoen herättämästä tätä.

”Kunpa voisimme olla yhdessä muuallakin kuin unessa. Kanssasi on aina niin hauskaa. Voisit olla paras ystäväni”, tyttö puhuu.

  ”Et ehkä tunnista minua mutta nimeni on Lumerin. Toiveeni on että vielä joku päivä muistat minut myös hereillä ollessasi”, tyttö jatkaa. Sitten hän päästää irti Mielikon kädestä ja nousee seisomaan. Lumerin vilkaisee vielä kerran nukkuvaa ystäväänsä ennen kuin poistuu.

”Nuku hyvin, Mieliko.”

Jatkuu

Lumerin on täällä!

 

  Heippa taas! Arvatkaas mitä? Lumerin on vihdoinkin kotona! Olen odottanut häntä kovasti ja nyt tyttö istuu niin nättinä mun hyllyllä. Tilasin ekaa kertaa nuken full settinä mutta en osaa vielä pukea sitä hienoa asua Lumerinille (eihän päähineen ja kenkien pukemista lasketa?). Pitää opetella pukemaan se asu hänelle. 

  Tuo asu mikä hänellä nyt on (toppi ja hame), on mun itsetekemä. Hyödynsin jotain tilkkuja jotka alunperin kuuluivat yhteen egl tyyliseen mekkoon. Ompelin siis kaksi hametta mutta tässä postauksessa näette vain yhden. Seuraavaksi saatte vähän taiteellisenpia kuvia Lumerinista. Olkaapa hyvät!

En tiedä mistä idea tuohon kuvaan tupsahti mutta siitä tuli aika mielenkiintoinen! Jälkeenpäin mietittynä tää kuva ehkä kuvaa jonkinlaista ahdistusta tai sisäistä myllerrystä Lumerinin pään sisällä. Mun mielestä tästä tuli hieno.

Mutta siinä oli kaikki tällä kertaa. Kiitos kun luit ja nähdään taas!