Mieliko ja muut toivottavat hyvää Uutta Vuotta!

 

  Heippa taas ja hyvää Uutta Vuotta! Vuosi 2025 on nyt aikalailla purkissa )a täytyy sanoa että tää on ollut aika hyvä nukkeiluvuosi mitä nukkeihin tulee. Löysin tämän harrastuksen viime keväänä ja tää harrastus on kyllä niin ihana! Luulin muuten ettei Mieliko ehdi tänne ennen ensi vuotta mutta toisin kävi. Mutta mitäpä tänään? Olisi luvassa eka kuvatarina Mielikosta. Tässä tulee, toivottavasti pidätte!

Kuvatarina: Ullakolla asuva prinsessa

  Yksi asia on varmaa; Mieliko ei koskaan laskeutuisi alas portaita.

Talon oikea omistaja on poissa. Hän oli lähtenyt vuosi sitten, eikä ole palannut. Mieliko ei puhu siitä paljoa, mutta silmistä näkee, että hän suree. Hän kaipaa. Joka päivä. Joka yö. Joka ikinen sekunti. 

  Yumeka tulee lähes joka päivä. Hän on suloinen puputyttö, jonka posket punoittavat porkkanaleivoksista ja sydän huutaa halua auttaa ja lohduttaa. Hän tuo lautapelejä, kuumia kupillisia suklaan makuista kaurajuomaa ja joskus vain on hiiren hiljaa Mielikon vieressä. He pelaavat laidasta laitaan erilaisia pelejä. Mielikon suosikki on ehdottomasti muistipeli, jossa korttien takana ei ole kuvia vaan muistoja. Joskus he nauravat niin kovaa, että Mieliko uskoo sen kuuluvan Unelmakummun toiselle puolelle asti.

  Ullakko on täynnä suloisia mutta nukkavieruja pehmoleluja. Silti jokaisella niistä on paikka Mielikon sydämessä. Päivät ullakolla kuluvat hitaasti. Toisinaan Mieliko haluaisi rikkoa talon omistajalle antamansa lupauksen. Sitä hän ei kuitenkaan tee. Talon omistajan sanat kaikuvat tytön mielessä.

”Odota täällä. Tulen kyllä takaisin. Ymmärrätkö? Lupaa minulle, että odotat minua”, hän oli sanonut. Siihen Mieliko oli vastannut:

”Minä odotan. En lähde minnekään.”

Se oli ollut viimeinen kerta kun tyttö oli nähnyt talon omistajaa.

  Alakerrassa Yumeka häärää keittiössä. Puputyttö pohtii ankarasti miten hän voisi piristää talon ullakolle muuttanutta ystäväänsä. Mieliko otti ne sanat turhan kirjaimellisesti. Se tyttö pyysi häntä vain odottamaan. Hän ei pyytänyt muuttamaan ullakolle, Yumeka ajattelee. Hän huokaisee. Sitten hän kokoaa tarjottimelle lautasellisen herkullisia matcha-kinuski mochi kakun palasia ja höyryävän kupillisen valkosuklaa-mansikka kaakaota. Hän tietää, että Mieliko pitää varmasti niistä.

  Yumeka astuu ensimmäiselle portaalle varoen pudottamasta tarjotinta. Sitten toiselle. Ja kolmannelle. Hän eteenee hitaasti mutta varmasti. Lopulta hän on jo ullakolle vievän oven luona. Hän potkaisee oven auki jalallaan.

  ”Mieliko?” Yumeka huhuilee. Mieliko kiepsahtaa ympäri ja hymyilee hänelle.

”Toin sinulle pientä purtavaa”, Yumeka sanoo ja vastaa hymyyn.

”Ei sinun olisi tarvinnut mutta kiitos”, Mieliko vastaa eikä hän voi olla vertaamatta itseään siinä hetkessä satukirjojen prinsessoihin. Ullakon prinsessa, Mieliko ajattelee ja meinaa nauraa ääneen. Yumeka pyöräyttää silmiään.

”Kuolisit nälkään tai janoon ilman apuani”, tämä väittää vastaan. Mieliko vain hymyilee ja haukkaa palan Yumekan tekemää kakkua.

”Olet taas ylittänyt itsesi. Mitä näissä on?” tyttö kysyy.

”Niissä on matcha jauhetta ja itse tekemääni kinuskikastiketta”, Yumeka kertoo.

”Olen niin onnekas kun minulla on sinun kaltaisesi ystävä. Olisin tosi yksin ullakolla jos sinua ei olisi”, Mieliko sanoo yhtäkkiä.

”Sitähän varten ystävät ovat”, Yumeka sanoo.

”Toitko pelin?” Mieliko kysyy kun on saanut syötyä tarpeeksi. Yumeka nyökkää.

”Se on taas se muistipeli. Se lempparisi”, tämä vastaa. Mieliko hihkaisee ilosta. Samassa Yumekan sydäntä kouraisee suuri surun tunne. Hän suree ystävänsä puolesta. Mieliko-parka. Hän odottaa niin uskollisesti. Mutta mitä jos hän odottaa turhaan? Mitä jos talon omistaja ei ole tulossa takaisin? Ei. En saa ajatella moista. Kyllä hän tulee. Varmasti. Siihen asti teen Mielikon elämästä ullakolla mahdollisimman onnellista, Yumeka ajattelee ja kaivaa muistipelin esiin.

  Samaan aikaan ulkona Mielikon ja Yumekan kuunsirpin muotoisen talon ulkopuolella seisoo tyttö. Hän vetää syvään henkeä ja on aikeissa koputtaa oveen. Kesken liikkeen hän kuitenkin tulee toisiin ajatuksiin ja laskee kätensä alas. Sitten hän kääntyy ympäri ja lähtee pois.

Jatkuu