"Kuulin kellopelin äänen"

 

  Heippa taas! Tänään olisi luvassa kuvatarinaa. Toivottavasti pidätte! Tämä tarina on mulle niin rakas ja lähellä mun sydäntä.

Kuvatarina: Kuulin kellopelin äänen

  "Huhuu? Mieliko?" Yumeka huhuili. Mieliko kääntää katseensa ovelle. Yumeka tuli siis jo kotiin. Onneksi. Ullakolla on tylsää yksin.

"Yumeka! Ihanaa että olet kotona!" tyttö hihkaisee. Yumeka kuulee tytön äänen ja ryntää ullakolle. Ullakon ovi aukeaa narahtaen. Valittaen. Kuin se sanoisi että Yumeka on kulkenut siitä ullakolle turhan monta kertaa. Ihan kuin se sanoisi "Älä tule enää".

  Yumekan astuessa hämärälle ullakolle Mieliko hihkuu innosta. Tyttö purkaa sen iloiseksi hyppelyksi. Sitten tämä rientää ystävänsä luokse.

"Noh? Miten töissä meni?" Mieliko kysyy.

"Ihan hyvin. Miten päiväsi täällä ullakolla sujui?" Yumeka kysyy.

"Ihan hyvin täälläkin. Paitsi että alkaa olla jo vähän nälkä", Mieliko vastaa ja nauraa.

"Teen sinulle jotain. Tulen kohta takaisin", Yumeka lupaa.

"Onneksi tulit! En tiedä miten pärjäisin ilman sinua", Mieliko huikkaa kun Yumeka ryntää keittiöön.

  Jonkin ajan kuluttua Yumeka palaa Mielikon luo sylissään tarjottimelle koottuja herkkuja. Mielikon silmät kirkastuvat hänen nähdessään tarjottimen.

"Nuo näyttävät niin hyviltä!" tyttö innostuu. Yumeka ojentaa tarjottimen Mielikolle.

"Ne ovat puolukalla täytettyjä mocheja. Toivottavasti maistuu", puputyttö sanoo. Mieliko ottaa tarjottimen kiitollisena vastaan.

  Mocheja syödessään Mieliko kertoo päivästään Yumekalle.

"Tänään oli outo päivä. Minulle tuli tänään todella voimakas tunne etten ole yksin ullakolla. Kuin täällä olisi joku mutta ketään ei ole. Ja sitten kuulin sen äänenkin", Mieliko selittää.

"Äänen? Minkälaisen?" Yumeka kysyy.

"Se oli jokin soitin. Itse asiassa se taisi olla kellopelin ääni", Mieliko pohtii. Yumeka on hetken hiljaa. Yumekan ilme on niin vakava että se huolestuttaa Mielikoa.

"Kuule. Minä kuulin sen myös", Yumeka sanoo lopulta. Mieliko henkäisee.

"En kuullut sitä tänään kun tulin tänne. Kuulin sen toissapäivänä. Tarkemmin sanottuna yöllä", Yumeka selittää.

"Kerro lisää", Mieliko pyytää.

"Olin menossa yöllä keittiöön juomaan lasillisen vettä kun kuulin sen. Keittiö ja ullakko ovat lähellä toisiaan. Olen varma että ääni tuli täältä", Yumeka kertoo. Mieliko vetää henkeä yllättyneenä.

"Mikä se ääni voi olla?" Mieliko pohtii ääneen.

"En tiedä varmaksi. Mutta siitä tuli jokin tuttu ja haikea mieleen", Yumeka sanoo ja räpyttelee kyyneliä silmistä.

"Mikä?" Mieliko kysyy.

"Hän", Yumeka lausuu hiljaa ja halaa sylissään olevaa tyynyä kuin se voisi poistaa kaiken sen kivun jota ääneen lausutut sanat hänessä aiheuttavat.

"Tarkoitatko Lumerinia?" Mieliko kysyy. Yumeka nyökkää.

"Hän tykkäsi soittaa kellopeliä", hän sanoo ja vilkuilee hermostuneena soitinta nurkassa. Mieliko räpyttelee silmiään hämmentyneenä. Kuin ei uskoisi kuulemaansa.

"Luuletko että Lumerin kummittelee minulle? Ei se ole mahdollista! Hän on kiltti. Hän ei tekisi mitään mikä pelottaisi minua", Mieliko sanoo päättäväisesti kuin asia olisi loppuun käsitelty. Yumeka päättää antaa asian olla. Sen sijaan hän kysyy:

"Pelataanko muistipeliä taas Mieliko?"

Jatkuu

Lumerinin ihanainen banaanikakku

 

  Heippa taas! Olen unohtanut postata tämän ihanan kakkureseptin joten tässäpä tämä tulee vihdoinkin! Toivottavasti pidätte tästä ja mahdollisesti kokeilette.

Kuohkea terveellinen banaanikakku

Valmistusaika: puolesta tunnista tuntiin

Vegaaninen

Ainekset

Kuivat

2 dl vehnäjauhoja

¾ dl kaakaojauhetta

1 tl ruokasoodaa

½ tl suolaa

Märät

2 kypsää banaania

1 dl öljyä

1½ dl vettä

1 rkl omenaviinietikkaa

1 tl vaniljasokeria

Ohje

1: Lämmitä uuni 175°C. Vuoraa pieni kakkuvuoka tai vuoka leivinpaperilla.

2: Soseuta banaanit täysin sileäksi soseeksi.

3: Lisää öljy, vesi ja omenaviinietikka. Sekoita.

4: Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet.

5: Yhdistä märät ja kuivat. Sekoita tasaiseksi ja kuohkeaksi. Taikina saa olla melko löysää.

6: Kaada taikina vuokaan. Paista 30–35 min. Keskusta saa jäädä kosteaksi sillä se 

jähmettyy jäähtyessä.

7: Anna jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista.

8: Tarjoile vegaanisen kermavaahdon kanssa.

Lumerinin uneliaan kirpeä vesimelonijuoma

 

  Heippa taas! Tänään jaan teille uuden juoman reseptin. Tässä siis tulee vesimeloni lemonaden ohje! Toivottavasti kokeilette ja tykkäätte!

Vesimeloni lemonade

valmistusaika: alle 5 min

vegaaninen

Ainekset

0,75 dl tuoretta kuorittua ja kuutioitua vesimelonin palasta

2 rkl sitruunan mehua

2 rkl sokeria

2 dl vettä

Ohje

1: Soseuta vesimelonin palaset.

2: Siivilöi vesimeloni soseesta mehu talteen.

3: Kaada vesimelonin mehu juomalasiin ja sekoita siihen sokeri, vesi ja sitruunan mehu.

Kuvatarina jatkuu

 

  Heippa taas! Tänään olisi luvassa kuvatarinaa! Olen niin innoissani! Lumerinin ja Mielikon saavuttua tarina tuntuu päässeen lähes kunnolla käyntiin. Toki Kirameko ja Poppet vielä puuttuvat. Mutta eiköhän hekin sieltä vielä saavu. Mennäänpä tarinan pariin. Toivottavasti pidätte!

Kuvatarina: Voisitpa nähdä minut

  On kulunut taas muutama viikko eikä talon omistaja ole palannut. Ullakolla päivät ovat pitkiä. Yumeka häärää kahvillassaan joten Mieliko joutuu olemaan muutaman tunnin yksin. Tunnit tuntuvat matelevan hidastetusti. Tai oikeastaan Mieliko ei ole yksin. Hänen vieressään on näkymätön tyttö.

  Lumerin istuu lattialla Mielikoa vastapäätä. Hän katselee surullisesti tätä. Hänen tekisi mieli sanoa tälle jotain. Hän haluaisi saada ystävänsä ymmärtämään. Mutta miten? Sitä Lumerin pohtii. Totuuden myöntäminen itselle on jo kyllin vaikeaa. Lumerin ei haluaisi myöntää sitä edes itselleen mutta hän on jumissa.

  Kuin eläisi limbossa. Lumerin olisi ennen nauranut ajatukselle ja sanonut ”ei niin voi käydä”. Mutta ei enää. Miten niin ei voi käydä? Kyllä voi. Nimittäin hänelle niin on käynyt. Nyt hän ei voi muuta kuin katsoa Mielikoa ja muita ystäviään toiselta puolelta. Miksi?

  Mieliko odottaa Lumerinia niin kovasti. Lumerin tuntee syyllisyyden piston sisimmässään. Juuri hän oli käskenyt tytön odottaa. Mutta kuten tavallista, Mieliko otti sen jutun liian tosissaan.

”Senkin pöljä…”, Lumerin lausuu ääneen pidätellen kyyneliään.

  Yhtäkkiä Mieliko on aistivinaan jotakin. Ihan kuin… Voiko se olla? Ei kai? Mieliko pohtii. Hän kurottaa kätensä kuin hamuillakseen ilmaa. Kuin hän olettaisi kätensä osuvan johonkin. Käsi kuitenkin sujahtaa läpi. Mitään erikoista ei tapahtunut. Tämäpä outoa, Mieliko ajattelee.

  ”Mieliko! Kotona ollaan!” Yumeka huikkaa astuessaan ulko-ovesta sisään. Mitä juuri äsken tapahtui? Lumerin miettii. Hän voisi vaikka vannoa Mielikon yrittäneen koskettaa häntä. Voisiko olla, että Mieliko oli jollakin lailla aistinut hänet?

Jatkuu