Koetsumen unelmajuoma

 

  Heippa taas! Tänään jaan teille ensimmäisen juomareseptin tässä blogissa koskaan. Rakastan yli kaiken kuplateetä joten päätin toteuttaa sellaisen kotioloissa. Siitä tuli heti mun lempi juoma joten pakko jakaa se tännekin. Poistin kuvasta taustan koska se ei nyt ollut tällä kertaa kovinkaan edustava. Mutta mennäänpä itse reseptiin.

Matcha-mansikka kuplatee

Valmistusaika: muutama minuutti

Vegaaninen

Ainekset

2 tl Matcha-jauhetta

1,5 tl mansikkahilloa

2 tl vaahterasiirappia

2 dl kauramaitoa

3 rkl mansikan makuisia boba helmiä

Ohje

1: Mittaa matcha-jauhe, mansikkahillo, vaahterasiirappi ja kauramaito lasiin.

2: Sekoita tasaiseksi.

3; Lisää boba helmet ja halutessasi käytä pilliä juomiseen.

Peilisi

 

  Heippa taas! Tänään Koetsume sai taas uuden kimonon. Olen niin innoissani. Hän näyttää niin kauniilta puhtaan valkoisessa. Kiitos taas eräälle tutulleni siitä että hän teki tämän neidilleni!

  Koetsume on niin kaunis. Hän on muuten valmis mutta hän odottelee uutta peruukkia. En malta odottaa että se tulee. Siihen asti hänellä on onneksi tuo vaaleanpunainen peruukki. Ei siis kaljua nukkea tarvitse onneksi katsoa.

  Nukkeilu intoni on hurjassa nousussa ja innostuin tekemään vähän taiteellisempia nukkekuvia tähän postaukseen. Kuten tuosta ekasta kuvasta varmaankin huomaa. Siinä on idea, että Koetsume on peilissä. Vähän sellainen syvällisempi idea. 

  Rakastan kuvien muokkausta. Se on niin rentouttavaa. Mutta mennään nyt niihin kuviin.

  Ensiksi tällainen ihanan talvinen, jotenkin luminen kuva. Koetsume muistuttaa lumen henkeä. Tykkään tämän väreistä ihan superisti. Niin jotenkin pakkasen kohmeinen ja talvinen tunnelma.

  Tämä kuva on ehdottomasti mun lempi kuva näistä. En oikein tiedä itsekkään mitä tämän on tarkoitus symboloida mutta rakastan sitä miltä tämä mun silmään näyttää. Olen iloinen. Tosi iloinen.

  Sitten tällainen värikäs kuva tähän väliin. En tiedä mistä tämä idea tuli. Halusin vain paljon väriä ja sitä tästä kyllä löytyy. Ihan kunnolla. Ja täytyy sanoa että lopputulos miellyttää silmääni.

  Nyt sitten tällainen lähikuva. Mulla ei oikein ole kerrottavaa tästä mutta mun mielestä tää on ihan super söpö. Tykkään tämän väreistä ihan super paljon.

  Tää on jotenkin ihanan romanttinen. Rakastan Koetsumen asentoa ja tuota ihanaa vaaleanpunaisen sävyä tuossa kuvassa. Niin nätti.

  Viimeinen kuva. Tää on ihanan mystinen. Nää värit on taas kerran mun mieleen ja nuo läpikuultavat kehykset on niin kauniit tummaa yötaivasta vasten. Koetsume näyttää jälleen kerran ihanalta. Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.

  Mutta hei, tällä kertaa ei ollut muuta. Toivon, että piditte postauksesta ja nähdään taas niin pian kuin mahdollista. Kommaa sun lempi kuva tästä postauksesta.

Lyrrilithin tulinen uni

 

  Heippa taas! Ihanaa olla taas blogin äärellä. Tänään ajattelin jakaa taas uuden ruokareseptin. Tuli tehtyä tällaisia tulisia riisipalleroita ja täytyy sanoa että kyseessä on ehkä mun tähän mennessä paras ruokaresepti. Olen todella tyytyväinen ja näitä tehdään taas huomenna. Ehkä myös ylihuomenna. Mutta nyt itse reseptiin.

Tuliset riisipallot

Valmistusaika: yli puoli tuntia

Vegaaninen

Ainekset

0,75 dl sushiriisiä

Puolikas kylmäsavu tofu

1 kevätsipuli

2 tl chilihiutaleita

1 tl rapeaa valkosipulia chiliöljyssä

Seesamiöljyä ja Eleplantia paistamiseen

Mustia ja valkoisia seesaminsiemeniä koristeluun

Ohje

1: Pese ja keitä sushiriisi paketin ohjeen mukaan.

2: Murenna ja paista kylmäsavu tofu kullanruskeaksi.

3: Pilko ja hienonna kevätsipuli.

4: Sekoita riisi, tofu ja kevätsipuli sekä mausteet keskenään ja lisää joukkoon tilkka öljyä.

5: Muotoile massasta tiiviitä palloja kuin pyöryköitä ja paista pannulla rapeiksi seesamiöljyssä ja Eleplantissa.

6: Tarjoile seesaminsiementen ja halutessasi soijakastikkeen kera.

Koetsumen makeat matcha unelmat

 

  Heippa taas! Tänään olisi luvassa jälleen yksi uusi ohje. Nimittäin kuorrutetut suklaiset kauracookiet. Mutta pitemmittä puheitta mennäänpä itse reseptiin.

Kuorrutetut suklaiset kauracookiet

Valmistusaika: noin tunti

Vegaaninen

Ainekset

Cookiet:

2 dl kaurahiutaleita

1 dl vehnäjauhoja

0,75 dl fariinisokeria

0,5 dl öljyä

0,dl kaurajuomaa

1 tl leivinjauhetta

ripaus vaniljasokeria

3 rkl kaakaojauhetta

Kinuskikastike:

    2 dl kaurakermaa

     1,5 dl fariinisokeria (tai kookossokeria, jos haluat kevyemmän vivahteen)

    ripaus suolaa

    1 tl vaniljasokeria

Matcha-kuorrute:

    100 g Eleplant-voita (huoneenlämpöistä, pehmeää)

       2–2,5 dl tomusokeria

    2–3 rkl matchajauhetta

    1 tl vaniljasokeria

Ohje

Kinuskikastike:

    1: Mittaa kerma ja sokeri kattilaan.

    2: Kuumenna miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut.

    3: Anna kastikkeen kiehua hiljalleen 5–7 minuuttia, kunnes se sakenee.

    4: Ota levyltä, sekoita joukkoon vaniljasokeri ja ripaus suolaa.

    5: Anna jäähtyä hetki. Kastike paksuuntuu vielä lisää jäähtyessään.

Cookiet:

1: Sekoita aineet.

2: Nostele lusikalla nokareita pellille.

3: Paista 200 °C noin 8–10 min.

Matcha-kuorrute:

    1: Vatkaa kaikki ainekset kuohkeaksi vaahdoksi.

Kokoaminen:

1: Anna keksien jäähtyä.

2: Asettele kinuskikastike cookien päälle niin että se peittää koko keksin.

3: Sitten voit kuorruttaa keksin matcha-kuorrutteella. Käytä halutessasi pursotinpussia.

Lyrrilithin sitruunaisen suolainen

 

  Heippa taas! Tulipa taas pitkästä aikaa kokkailtua. Tällä kertaa jaan teille tämän ihanan kirpeän sitruunaisen paistetun riisin ohjeen. Toivottavasti pidätte!

Sitruunainen paistettu riisi

Valmistusaika: noin tunti

Vegaaninen

Ainekset

1 dl sushi-riisi

1 porkkana

herkkusieniä

     3 valkosipulinkynttä

1 sitruunan mehu + vähän kuorta

tuoretta korianteria kourallinen

soijakastiketta

seesamiöljy

        kiinankaalia

Ohje

1: Keitä riisi ohjeen mukaan.

2: Pilko porkkana ohuiksi tikuiksi ja viipaloi herkkusienet. Paista seesamiöljyssä.

3: Hienonna keltasipuli pieniksi kuutioiksi. Kuullota valkosipuli ja keltasipuli seesamiöljyssä

4: Kaada joukkoon kypsä riisi. Lorauta joukkoon hieman soijakastiketta ja purista sekaan sitruunan mehu ja raasta hiukan kuorta. Lisää joukkoon tuoretta korianteria hienonnettuna.

5: Viimeistele runsaalla tuoreella korianterilla ja asettele halutessasi tuoreen kiinankaalin lehden päälle.

Koetsumen kuorrutetut kauracookiet

 

  Heippa taas! Tänään olisi luvassa Koetsumen mukaan näiden ihanien kuorrutettujen kauracookieiden ohje. Oli kerrassaan ihana päästä jälleen leipomaan. Olin ihan oikeasti kaivannut sitä. Ja nämä olivat oikeasti ihan suussa sulavan herkullisia. Toivottavasti tekin pidätte. Mennäänpä nyt itse reseptin pariin.

Kuorrutetut kauracookiet

Valmistusaika: alle 15min

Vegaaninen

Ainekset

pehmeät kauracookiet:

2 dl kaurahiutaleita

1 dl vehnäjauhoja

0,75 dl fariinisokeria

0,5 dl öljyä

0,5 dl kaurajuomaa

1 tl leivinjauhetta

 ripaus vaniljasokeria

Mansikkakuorrute:

    Noin 100 g Eleplant-voita (huoneenlämpöistä, pehmeää)

    2–2,5 dl tomusokeria

     2–3 rkl mansikkahilloa

    1 tl vaniljasokeria

Ohje

Cookiet:

1: Sekoita aineet.

2: Nostele lusikalla nokareita pellille.

3: Paista 200 °C noin 8 min.

Mansikkakuorrute:

    1: Soseuta kaikki raaka-aineet kulhossa tahnamaiseksi vaahdoksi.

2: Älä lisää kuorrutetta kuumien keksien päälle sillä se voi sulaa. Anna keksien jäähtyä ja kuorruta vasta sitten. Voit käyttää halutessasi pursotuspussia.

Tarina jatkuu

 

  Heippa taas! Nukkeintoa löytyy joten tänään olisi sitten luvassa lisää tarinaa Koetsumen näkökulmasta. Koetsumesta on tullut lyhyessä ajassa mulle niin erityisen rakas. En malta odottaa että koko nukkelaumani on vielä joskus koossa. Puuttuu enää Mieliko, Kirameko ja Lumerin.

  Täytyy muuten sanoa että tuo ylempi kuva Koetsumesta on tähän mennessä yksiä mun lempi kuvia mitä olen hänestä ottanut ja muokannut. Tykkään sen mystisyydestä ja tunnelmasta. Myös muokkaus onnistui mielestäni hyvin. Mutta niin. Mennään siihen tarinaan.

Kuvatarina: Yön silkkinen harso uneen kauneimpaan tuudittaa

  Koetsume lamaantui hetkeksi. Tätä hän ei ollut osannut odottaa. Joku oli huomannut hänet. Joku. Mutta miksi nyt? Miksei aiemmin? Miksei myöhemmin?

”Onko kaikki hyvin?” ääni jatkoi.

  Koetsume jännittyi hetkeksi paikoilleen eikä vastannut. Puhuuko joku oikeasti minulle? Kaiken tämän jälkeen? Minulle? Mutta miksi? Enkö olekaan tuomittu yksin kulkemaan, hän ajatteli.

  ”Hei kuule, voit tulla mukaani. Jos haluat. Kolme ystävääni omistaa tässä ihan lähellä kahvilan. Olet ehkä kuullut siitä. Sen nimi on Kuplavilla”, toinen selitti. Koetsume kuunteli muttei vastannut.

  ”Jos et halua niin ei tietenkään tarvitse tulla. Ajattelin vain, että näytät vähän yksinäiseltä”, tyttö jatkoi. Hän oli hetken hiljaa. Sitten hän sanoi:

”Totta puhuen, muistutat minua. Olin samanlainen kun saavuin tänne Unelmakumpuun. Harhailin ympäriinsä yksin ja luulin etten saisi ystäviä. Luulin etten kuulu joukkoon. Mutta nyt tiedän että me kaikki olemme yhtä isoa perhettä. On kuin näkisimme yhteistä unta kun asumme täällä. Tiedät mitä tarkoitan. Etkö tiedäkin?”

  Kun Koetsume ei vastaa, toinen päätti antaa hänelle omaa tilaa. Hän hymyili ystävällisesti ja sanoi:

”Jos tulet toisiin ajatuksiin niin löydät minut Kuplavillasta. Nimeni on Lyrrilith.”

Sitten tyttö kääntyi ja lähti.

  ”Odota!” Koetsume huudahti tämän perään. Sitten hän säntäsi juoksuun. Ei, ei, ei! Tämä ei voi olla totta! Olisin voinut saada hänestä ystävän! Voi miksi, Koetsume ajatteli hädissään. Hän soimasi itseään. Enemmän kuin mitään muuta. Enemmän kuin mitään, hän halusi vain saada ystävän.

  Kyynel vierähti tytön poskelle kun hän etsi kuumeisesti Lyrrilithiä. Hän juoksi metsän halki. Aina kuunsirpin muotoiselle lähteelle asti ja sieltä takaisin. Siitä huolimatta. Kaikesta huolimatta. Hän ei löytänyt Lyrrilithiä. Ei vaikka hän kuinka etsi.

  Lopulta tyttö väsyi niin paljon etteivät hänen jalkansa enää kantaneet. Hän rojahti maahan makaamaan. Hän nyyhkytti ensin hiljaa. Sitten äänekkäästi. Sitten hän itki oikein vuolaasti. Juuri kun kaikki oli menetetty. Juuri kun mikään ei tuntunut enää miltään, Koetsume näki näkökenttänsä syrjässä häntä kohti juoksevan hahmon. Hän nosti kyynelten sumentaman katseensa tähän. 

  Sinä yönä tähdet ja kuu olivat poikkeuksellisen kauniit. Ne valaisivat metsän ja niityt kuin miljoonat timantit halki mustan yötaivaan. Ne valaisivat hänetkin. Ja ne valaisivat myös hänet. Koetsume henkäisi. Se oli kuin kaunein uni jonka Koetsume oli koskaan nähnyt. Eikä hän ei voinut uskoa näkemäänsä todeksi. Siinä hän seisoi. Aivan Koetsumen vieressä. Lyrrilith.

Jatkuu

Koetsumen tarina

 

  Heippa taas! Tänään ajattelin julkaista jotain muuta kuin yleensä. Nimittäin kuvatarinan Koetsumesta. Jipii! Joten eiköhän mennä asiaan. Tässä tulee Koetsumen tarina kaikessa sen kauneudessa ja riipaisevuudessaan. Toivottavasti pidätte!

Kuvatarina: Kun kello kilahtaa

  Silloin se kuului taas. Heleä ääni. Kuin kellon kilahdus. Se ääni on käynyt minulle jo liiankin tutuksi, Koetsume ajatteli. Tsukinokane. Mitä se tällä kertaa minulta vaatii, hän lisäsi mielessään ärtyneesti. Tsukinokanella on kirkas ja kaunis sointi. Ääni jonka vain Koetsume voi kuulla. Toisin sanoen hän on erityinen. Hän ei vain itse halunnut sitä. Hän vain toivoi että se hiljenisi.

  Jos vain voisin niin rikkoisin sen. Vaientaisin sen omin käsin. Antaisin parin sekunnin hiljaisuudesta lähes mitä vain, Koetsume pohti. Hänestä oli tullut ajan kuluessa hivenen katkera. Vaikka hän piti muiden auttamisesta, hän toivoisi saavansa hetken olla rauhassa.

  Jos saisin kolme toivetta, toivoisin pääseväni eroon Tsukinokanesta ja sen aiheuttamasta velvollisuudestani. Sen jälkeen ottaisin selvää kuka teki minusta näin yksinäisen. Sanoisin hänelle pari valittua sanaa. Tai ainakin vaatisin vastauksia. Niitä tuskin koskaan saan, hän ajatteli kuivasti.

  Olen yrittänyt tukkia korvani siltä. Olen oikeasti. Mikään ei kuitenkaan auta. Jos en kuule sitä korvissani, kuulen sen päässäni. Sitä ei voi vaientaa. Ei mitenkään, Koetsume pohti. Hänen hiljaiset askeleensa rahisivat Unelmakummun metsien unisammaleilla. Hän nielaisee ja tukahduttaa äkillisen tarpeen itkeä.

  Voisin sietää tätä työtä. Voisin jopa rakastaa. Tai ainakin hyväksyä sen. Mutta olen niin yksin. Olen niin yksinäinen. Jos saisin edes yhden ystävän. Yhden joka ymmärtäisi minua. Hänet haluaisin elämääni. Muuta en pyydä. Muuta en halua, hän ajatteli suruissaan.

  Silloin se kuului taas. Heleä ääni. Kellon kilahdus. Tsukinokanen ääni. Se oli yksinkertaisesti ihan liikaa siinä tilanteessa ja siinä mielentilassa.

”Hiljaa! Ole jo hiljaa!” Koetsume huusi. Hän yritti epätoivoisesti tukkia korvansa ääneltä. En jaksa enää auttaa! En ketään! Pyydän! Ole jo hiljaa!

  Useiden tuntien itkemisen jälkeen. Ja ehkä jopa useiden päivien jälkeen Koetsume päätti hyväksyä kohtalonsa. Hänen kohtalonsa oli tämä. Hän tulisi aina olemaan yksin. Kirottu yksinäisyyteen. Niin hän ajatteli.

  Tämähän on Unelmakumpu. Tämän tulisi olla utopia jossa kaikilla on hyvä olla. Paitsi minulla, Koetsume ajatteli surullisesti. Sitten hän kuuli ne. Askeleet selkänsä takaa.

”Mitä teet yksin täällä?” ystävällinen ääni kysyi. Se muutti kaiken. Koetsumen ei tarvinnut enää kärsiä yksinäisyyttä. Joku huomasi hänet. Joku viimein huomasi. Vihdoinkin.

Jatkuu

Koetsume on täällä!

 

  Heippa taas! Mulla on hyviä uutisia! Nimittäin Koetsume on täällä! Olen niin iloinen! Hän on nyt saanut ylleen tyyliinsä sopivan asun mutta peruukki vielä puuttuu. Toistaiseksi hän lainaa Mielikon peruukkia kunnes saa omansa. Mieliko ei siis vielä ole tullut. Joten.

  Mutta hei, eräs tuttuni teki tuon kimonon Koetsumelle. Eikö olekkin hieno? Kiitos hänelle kovasti! Noniin. Mennäänpä kuviin.

Tässä ^ tähän väliin yksi muokkaamaton kuva hänen nassustaan. Eikö olekkin söpö? Hän on mulle jo nyt niin rakas.

Mutta nähdään taas hyvin pian! Kiitos kun seuraatte mun ja nukkejen elämää!